lauantai 28. helmikuuta 2015

Remontti etenee

Ja kaaos leviää.   Kolme lasta muutti leluineen ja tavaroineen samaanhuoneeseen.    Se on, noh aikamoista.      Mutta hetken kun kestävät niin saavat lisätilaa jokainen itselleen.  Ja äiti kestää sitä kaaosta mitä syntyy kun on liikaa leluja samassa tilassa. Mutta tämä on vain väliaikaista. Mutta tämä on vain väliaikaista. Mutta tämä on vain väliaikaista........



Kylmänä ollut ullakkotila on eristetty,  seiniä levytetään ja väliseinien teko on aloitettu.     Kyllä näistä lapsille vielä omat alkovit syntyvät.




Ja kyllä,  tuohon lautaseinään leikataan neljä aukkoa, jokaisella alkoville omansa.    Mutta se tehdään vasta myöhemmin kun seinän takana asuu kuitenkin lapsia niin pidetään remontti mahdollisimman kauan täällä omassa tilassaan.






Muutamaa päivää myöhemmin.....




 46,5 litraa maalia.    Huoneet maalataan lattiasta kattoon. Yksi pieni purkki uupuu tuosta kuvasta ja litran verran liitutaulumaalia vielä haettava.     Mie jo odottelen innolla maalaamaan pääsyä. Tykkään siitä hommasta.
Mutta menee tässä vielä oma aikansa ennenkuin remontti on niin pitkällä.



 Väliseinät alkaa hahmottua.
 Villapaketti odottaa väliseinien eristystä.    Ihan vain äänieristysten takia.

 Sähköjä alettu laittamaan.    Nyt voin uskoa, toivoa, että pistorasioita tulee tarpeeksi.
Seiniin jäi näkyviin uskomattoman ärsyttävät palkit.  Näitä ei voi poistaa sillä ovat "lukitus"palkkeja jotka pitävät hirsiä paikoillaan.  Hetken mulkoilin niitä todella pahasti.   MUTTA.   Jokaiseen alkoviin jää sopivasti kaksi ulkonevaa palkkia.    Tuohon alapuolelle tukeva hyllylevy järeästi kiinni niin tadaa, meillä on hyllyt jotka ovat päistä ummessa. Pysyvät kirjat pystyssä.

Enää ei ärsytä yhtään.   Aina ei saa kaikkia ongelmia poistettua, mutta onneksi ne saa ratkaistua näinkin loistavasti kun vähän käyttää mielikuvitusta.



Remontti etenee ja antaa uskoa että joskus on vielä valmistakin.




Isäntä tuolla juuri aloittelee seinien puhkaisua. Siitä kuvia myöhemmin. Me lasten kanssa paettiin meteliä ja pölyä.

perjantai 27. helmikuuta 2015

300 yötä jouluaattoon



Ripaus joulua, sieltä sun täältä, löytyy vieläkin meidän tuvasta.



 Joulukuusi viihtyy kuistilla ja voi erinomaisesti.  Saakin olla siellä niin pitkään kun voi hyvin.



maanantai 23. helmikuuta 2015

Puutarhurin kevät

alkaa jo helmikuussa.   Ensimmäiset siemenet ovat kylvettävä.     Tämä vaikuttaa sisustukseenkin. Tilaa ja valoa tarvitaan pienille ja herkille taimille.
Isännän tekemä sisäkasvihuoneen raahasin kuistilta olohuoneen ikkunaneteen.   Vielä on aika autio, mutta kyllä se siitä täyttyy vauhdilla kevään edetessä.










sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pupula

Vielä  15 yötä siihen että saadaan puput kotiin.

Meille on siis tulossa kolme jättisekoitus siskosta. Kaksi valkeaa, ja yksi sininen (harmaa)        Kovasti jo odotellaan pikkuisten kotiutumista. Mutta ikää kun on vasta 6viikkoa niin vielä hetken saavat kasvaa mamman hellässä huomassa hyvän kasvattajan luona.

Puput pääsevät asustamaan lopputalveksi, kevääksi minun "kuntosaliin"      Kunhan vähän kasvavat ja alkavat kunnolla luottamaan meihin ja sopeudutaan toisiimme kaikinpuolin niin sen jälkeen muuttavat sinne kapulaan ja saavat ison ulkohäkin käyttöönsä.  Siis lämmitetyt sisätilat, joko jakavat ne kanojen kanssa, jos tulevat toimeen, jos eivät niin jaetaan tilat kahteen osaan. (tutustuminen tehdää pikkuhiljaa, pupsit saavat kyläillä kanojen luona alussa)   Lisäksi ulkohäkkiin tulee eristetty koppi jotta voivat viettää enemmän aikaa ulkona. Kanat kun on suljettava sisälle herkemmin.   Sekä suunnitelmissa on myös maanalainen luola. Katsotaan nyt kun päästään tätä häkkiä tekemään että mitä kaikkea sinne tuleekaan.

Siellä ei ole mitään mitä saisivat tuhottua, tai mikä haittaisi vaikka jyrsittäisiinkin.  Painoja tuskin houkuttelee jyrsiä.

Tänään paikka kuitenkin sisustettiin kani ystävälliseksi.   Tarkastettiin että on turvallinen, ei ole johtoja tms vaarallista pienten hampaiden ulottuvilla.

Mattoja tassujen alle, virikkeitä, pesäkolo, vessa asia  (opettelevat jo kasvattajan luona sisäsiisteyttä)    oma koppi.        Heinää, ruokaa, oksia, vettä yms toki vielä vietävä tuonne. Mutta ne laitetaan vasta sitten edellisenä päivänä.     Heinät onkin jo sovittu ostavamme maatilalta mistä saadaan ne luomuna.




 Pitäähän vauvoilla leluja olla    ;)     katsoo sitten valvotusti mitkä kestävät käytössä ja mitkä takavarikoidaan samantien.

Mitämieltä olette tuosta pesäkolosta?    Tarvitsisko suuaukon olla pienempi?


 Vessalaatikko ja heinähäkki nurkassa.      


Tälläistä siis tulossa meidän pupuille, ruokaa ostettua, harjoja ja kynsisakset, ruokakupit ja juomapullot.  Heinät haetaan ensiviikolla.

Nyt saa kehua ja haukkua.   Vielä on kaksiviikkoa aikaa korjata virheitä ja tehdä paikasta takuulla pupuystävällinen.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Onnellisen ja vapaan kanan oma muna. Tipuset kasvaa.

Pakko on aina välillä kuikkia kanalassa pesiin. Vaikka en odotakkaan vielä munia kuukauteen.

Mutta mikä yllätys kanalassa olikaan tänään.   Se ihka ensimmäinen oman kanan muna.

Toinen tytöistä on siis aloittanut muninnan ja nyt saa ihan tosissaan pesät tarkistaa. Wau, ei voi muuta sanoa ja sitä on valtavan ylpeä tytöstään.





Isot kanat voivat siis hyvin. Tuntuvat nauttivat elämästään. Kuopsuttelevat. Tekevät lentopyrähdyksi, istuvat orrella, syövät, nukkuvat, kotkottavat ja potpottavat. Opettavat pikkutipuja kanamaisille tavoille.
Muna oli pieni mutta aivan täydellinen.



Pikkutiput kasvavat silmissä. Vanhempi harjoittelee lentämistä. Valtavan reippaita ja rohkeita.   Sulkapeite on alkanut kasvamaan.
Kyllä minä nyt toivon että molemmat olisi kanoja, kukko ei meille nimittäin jää.    Mutta ei näistä vielä tiedä, minä en ainakaan.     Jos joku tietäväisempi haluaa esittää arvauksia niin niitä saa heittää.

Pikku tirppa syntynyt 8.2.2015


 Katsokaa nyt mitkä siivet ja pieni pyrstön alku.



 Isompi tirppa, syntynyt 30.1.2015



sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Muutto kapulaan.

Ystävänpäivän kunniaksi kanaset tipuineen pääsivät muuttamaan kapulaan.   Nyt on pesiä, orret, toinen oikein ikkunan edessä että voi tylsinä ja pitkinä talvipäiviä katsella ulos maisemia.

Ulos taitaa olla kova hinku. Tänään nimittäin toinen karkasi jo ulos.   Kuljin itse ovesta niin noin vain lupaa kysymättä pyrähti ulos. Eikä tietenkään ollut kameraa hollilla juuri silloin.

Hetken tyttönen katseli lunta ja maisemia mutta taisi todeta paremmaksi palata takaisin sisälle lämpimään.

Vielä saavat tipusten kanssa pysytellä sisällä, mutta kunhat pienet kasvaa, kelit lämpiää ja saadaan häkki valmiiksi niin saavat kulkea vapaasti ulos sen jälkeen.       Sisälle suljetaan vain kunnon pakkasilla ja talvella yöksi.     Vapaiden kanojen elämää.


Vein noita rekisteröinti papereita maataloustoimistoon. Yksi kohta oli jäänyt ruksimatta, ovatko luomua, lattiakanoja, häkkikanoja vai mitä muuta.    Täti kysyi ettei ne varmaan ole häkkikanoja.   Juu, tulee niille iso ulkohäkki heti kun lumet vähän sulaa. Vastasin minä.

Kotona vasta tajusin että taisi tarkoittaa pikkaisen toisenlaista häkkiä....






 oi kun orrella on mukavaa. Molemmat mammat kävivät hetken orsilla kuikuilemassa ennenkuin palasivat lattianrajaan tipustensan kanssa.


 Mamma meinasi ensin jäädä tipusten kanssa lattialle möllöttämään

 Mutta sitten näytin että löytyy täältä kunnollinen pesäkin heinillä niin mielellään sinne asettuivat.
 Täältä onkin hyvät maisemat.









Tyytyväisiltä vaikuttavat kanat ja tiput.Onnellisiltia, pystyvät rentoutumaan. Antavat tipusten liikkua meidän ihmisten keskellä.   Toinen tykkää silityksistä ja sylistä olosta. Toinen ei niinkään.   Eivät hermostu kun kapulaan menee.

Alkaa luonne erot jo näkymään. Pienin tipu kasvattelee jo pyrstön alkua. Onhan tänään ikää jo viikon ja me olemme olleet viikon kananomistajia.

Aamulla oli ulkona pakkasta -20 ja kanalassa lattianrajassa +9   Korkeammalla vielä enemmän.     

Sitä alkaa luottaa itseensä kanan omistajana. Oppii tuntemaan eläimensä eikä ole enää niin epävarma kaikesta.  Vielä on kaikki uutta ja jännittävää ja jännittävä ensimmäinen vuosi kanojen kanssa edessä.

Mutta tämä on oikein ihanaa. Tuntuu vieläkin välillä uskomattomalta että meillä on omia kanoja. Pitkään siitä haaveilin ja sitä suunnittelin ja nyt se on vihdoinkin totta.

Mahtavia otuksia.