Ystävänpäivän kunniaksi kanaset tipuineen pääsivät muuttamaan kapulaan. Nyt on pesiä, orret, toinen oikein ikkunan edessä että voi tylsinä ja pitkinä talvipäiviä katsella ulos maisemia.
Ulos taitaa olla kova hinku. Tänään nimittäin toinen karkasi jo ulos. Kuljin itse ovesta niin noin vain lupaa kysymättä pyrähti ulos. Eikä tietenkään ollut kameraa hollilla juuri silloin.
Hetken tyttönen katseli lunta ja maisemia mutta taisi todeta paremmaksi palata takaisin sisälle lämpimään.
Vielä saavat tipusten kanssa pysytellä sisällä, mutta kunhat pienet kasvaa, kelit lämpiää ja saadaan häkki valmiiksi niin saavat kulkea vapaasti ulos sen jälkeen. Sisälle suljetaan vain kunnon pakkasilla ja talvella yöksi. Vapaiden kanojen elämää.
Vein noita rekisteröinti papereita maataloustoimistoon. Yksi kohta oli jäänyt ruksimatta, ovatko luomua, lattiakanoja, häkkikanoja vai mitä muuta. Täti kysyi ettei ne varmaan ole häkkikanoja. Juu, tulee niille iso ulkohäkki heti kun lumet vähän sulaa. Vastasin minä.
Kotona vasta tajusin että taisi tarkoittaa pikkaisen toisenlaista häkkiä....
oi kun orrella on mukavaa. Molemmat mammat kävivät hetken orsilla kuikuilemassa ennenkuin palasivat lattianrajaan tipustensan kanssa.
Mamma meinasi ensin jäädä tipusten kanssa lattialle möllöttämään
Mutta sitten näytin että löytyy täältä kunnollinen pesäkin heinillä niin mielellään sinne asettuivat.
Täältä onkin hyvät maisemat.
Tyytyväisiltä vaikuttavat kanat ja tiput.Onnellisiltia, pystyvät rentoutumaan. Antavat tipusten liikkua meidän ihmisten keskellä. Toinen tykkää silityksistä ja sylistä olosta. Toinen ei niinkään. Eivät hermostu kun kapulaan menee.
Alkaa luonne erot jo näkymään. Pienin tipu kasvattelee jo pyrstön alkua. Onhan tänään ikää jo viikon ja me olemme olleet viikon kananomistajia.
Aamulla oli ulkona pakkasta -20 ja kanalassa lattianrajassa +9 Korkeammalla vielä enemmän.
Sitä alkaa luottaa itseensä kanan omistajana. Oppii tuntemaan eläimensä eikä ole enää niin epävarma kaikesta. Vielä on kaikki uutta ja jännittävää ja jännittävä ensimmäinen vuosi kanojen kanssa edessä.
Mutta tämä on oikein ihanaa. Tuntuu vieläkin välillä uskomattomalta että meillä on omia kanoja. Pitkään siitä haaveilin ja sitä suunnittelin ja nyt se on vihdoinkin totta.
Mahtavia otuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti