Niin siinä sitten taisi käydä että meidän molemmista tipuista on kasvamassa kukkopoikia. Mutta komeita sellaisia.
Onhan tämä vähän harmi kun ei kumpkaan tipuista kana ollut. Mutta sille voi mitään. Onneksi meidän kanojen ostopaikassa ovat jo uudet munat haudossa niin jospa siitä porukasta saataisiin lisää tyttöjä meille.
Tipuset Mamman ja Sylvesterin kanssa orrella sulassa sovussa.
Minä saan jo komian potpotuksen aina tervtulotoivotukseksi kun menen kanalaan. Ja ovat koko porukka ovella vastassa. Alkaa luottamus kasvaa kanoilla. Sylvesteri ei ole kovin ihmisrakas. Mutta eilenkin kun kyykin kanalassa niin Mamma tuli polveni alle syömään.
Mamman siiven alta on turvallista kurkkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti