40

Neljäkymmentä,siis neljäkymmentä yötä aattoon.
Tänäviinonloppuna suunnitelmissa pitää ompelumaraton että saa loput joululahjat edes melkein valmiiksi.

Tänään käytiin pikkutyttöjen kanssa kaupungissa vähän joulukauppoja kiertelemässä. Ja tarttui sieltä mukaankin kaikkea huisin tärkeää ja jotain ehkä ei niin tärkeää.(niistä enemmän myöhemmin, eivät ole ihan niin kauniita tuolla kassissa)

Iltasella käytiin vielä naapuripitäjässä joulupukkia moikkaamassa. Uskokaa tai älkää. Siellä oli ihan oikea joulupukki tonttututön kanssa.
Menninkäinen 5v varmisteli että ihanko se oikea,sieltä korvatunturilta,missä on poroja ja tonttuja.
Wau,aika upeeta.
Murunen 2v oli niin reipas,istui pukim vieressä,sai namin,hymyili ja jutteli. Kertoi että haluaa lahjaksi vauvanuken.
Pukki kirjoitti sen kirjaansa.

Mutta,mutta mitä ihmettä ja kummaa. Sitten lähdettiin pois. Missä,MISSÄ VAUVANUKKE ON??? Miksi Muru ei saanut sitä?
Hetki meni selitellessä että vielä 40 yötä odotettava. Joulupukki tuo sen sitten aattona.
Onneksi pikkuinen ymmärsi. Nyt vain odotellaan kärsivällisesti...tai no. Ei meistä kukaan taida kovin kärsivällinen olla.

Minä varsinkaan. Salaisen jouluystävän toinen kierrospäättyy sunnuntaina. Ei ollut tänään postilaatikossa pakettia ja viikonloppuna ei meillä postikulje. Mutta eihän sitä ikinä tiedä jos ystäväni yllättää.
Mutta kärsivällisyyttäni kyllä koetellaan nyt. En ole ikinä ollut hyvä odottamisessa.

Ja tämä joulunaika on yhtä odottamista. Voi huokaisu sentään.

Mutta luotan kyllä siihen että pakettini tulee vielä perille.